Uutiset :: Naaraat :: Urokset :: Pennut :: Kastraatit :: Tietoa :: Linkit :: Yhteystiedot :: Vieraskirja

 

     



vDerAltenWeide Ive, "Ive"
suklaakilpikonnahopea ticked tabby itämainen pitkäkarva, OLH hs 25 

x 

EC Kattilan Two Five Charlie, "Kalle"
sinitiikeri itämainen lyhytkarva, OSH a 23




C-pentue syntynyt 10.8.2005  

Nimiä klikkaamalla pääset pentujen omille sivuille

Crazy Izza, sinihopeakilpikonna täplikäs itämainen lyhytkarva, naaras
Calixte, hopeakilpikonna ticked tabby itämainen lyhytkarva, naaras
Cafu, suklaahopea ticked tabby itämainen lyhytkarva, uros
Carlos Alberto, suklaahopea ticked tabby itämainen lyhytkarva, uros
Charlie George, suklaatäplikäs itämainen lyhytkarva, uros 
Careca, punahopea ticked tabby itämainen lyhytkarva, uros

pentujen sukutaulu




~~~


Viikko 12

Näin hauskoja pentuja jää kyllä ikävöimään pitkään. Kaikki ovat tässä vaiheessa jo voimakkaasti omia persoonallisuuksia. Charlie on täysin ylisosiaalinen, alkaa kehrätä voimakkaasti heti kun joku vain katsoikin häneen päin ja tulee mielellään syliin mahdollisimman lähelle kasvoja puskemaan. Cafu on myös mielettömän ihmisläheinen, kulkee perässä ja maukuu kunnes pääsee syliin. Cafulla on myös tapana omia leluja, erityisesti leikkihiiriä, ja sitten murista ja sähistä muille jos yrittivät tulla repimään lelut Cafun tiukasta otteesta. Calixte on myös todella sympaattinen pikkukissa, joka miellellään tulee syliin juttelemaan. Crazy Izzalla taas selvästi on pilke silmäkulmassa ja neiti törröttää aika usein ihmisten olkapäillä ja taputtee tassuillaan ihmisiä poskelle. Carlos on joukon riiviö, villi pikkumies joka aina on tunkemassa kielettyihin paikkoihin, ja jos asiat eivät suju Carloksen toivomusten mukaan niin siitä seuraa kamala protestihuuto. Careca on värinsä takia hieman outo lintu tässä mustaan- ja ruskeaan taipuvaisessa porukassa, ja vaikka aikuisilla kissoilla on ollut hieman sulattelemista noin kummallisen värisessä otuksessa niin Careca rakastaa yllätyshyökkäysten tekemistä häntä viisi kertaa suurempien kissojen kimppuun ja luulee ilmiselvästi olevansa kooltaan ainakin kymmenkertainen todellisuuteen nähden.


Viikko 11

Viikon kohokohta on ollut uuden hoitosedän löytyminen - Pomo päätti ryhtyä pentujen sijaisisäksi, kun ei tuota Kallea ole oikein näkynyt. Pennut ovat ihan innoissaan kun saavat hyökkäillä hoitosedän kimppuun, nukkua kainalossa ja leikkiä Pomon hännän kanssa. Pomo taas yrittää parhaansa mukaan kasvattaa adoptiolapsiaan, kulkee ympäriinsä ja mäkättää kuin paraskin kissaemo ja on tyytyväinen vasta kun on saanut koko porukan koolle joko sohvalle tai saunan ylälauteelle.

Viikko 10

Pennut kävivät viikolla rokotuksissa ja silmä tarkkana olemme seuranneet ilmaantuisiko rokotuksista oireita, mutta onneksi mitään ei ole ilmennyt. Päivittäinen punnitseminen on pennuista tosi hauskaa, vaa'alle on aina mieletön tunku ja vaakakupissa on kiva istua ihmettelemässä. Kasvattajan tekemät hienot painotaulukot tosin todettiin täysin turhiksi ja ne silputtiin siihen kuntoon ettei niistä enää saa mitään selvää. Painot nousevat kuitenkin kaikilla mukavasti ja pennut ovat mielettömän tasakokoisia, eroa suurimman ja pienimmän välillä on vain n. 50 g , mikä ei tässä vaiheessa kun painoa on jo yli kilon ole juuri mitään. Eli ehkä pennut ovat oikeassa, ei niillä taulukoilla juuri mitään ainakaan tällä hetkellä teekään.


Viikko 9

Tällä viikolla astui voimaan porttikielto makuuhuoneeseen, jostain kumman syystä pennut keksivät, että sänkyhän on oikeastaan vain tosi iso hiekkalaatikko. Suosituinta oli tehdä tarpeensa peiton päälle illalla kun olimme jo sopivasti juuri menneet nukkumaan. Kun sitten yhtenä yönä jouduin nousemaan ylös vaihtamaan peittoa kolmatta kertaa päätin, että nyt saa riittää. Alkuun tämä tosi epäoikeudenmukainen päätös herätti kovasti protestia, ja illalla kuului pieniä vihaisia ääniä ja raapimista makuuhuoneen oven toisella puolella. Ehkä sitten parin viikon kuluttua voimme yrittää uudestaan miten makuuhuoneessa käyttäytyminen sujuu, mutta siihen asti ei auta itkut eivätkä anovat katseet.

Viikko 8

Pennut ovat jo muutaman viikon laajentaneet reviiriään ja suosikkipaikaksi on muodostunut sauna ja sen ylin laude. Siinä on kiva leikkien välillä köllötellä pimeässä ja lämpimässä kun ei jaksa enää juoksennella ympäriinsä. Leikit ovat muuttuneet rajuimmiksi, välillä ihan kiljaistaan kun otteet menevät liian lujiksi. Ketteryys on myös selvästi lisääntynyt ja pennut ovat oppineet liikkumaan isoissa kiipeilytelineissä sujuvasti ylös ja alas. Valitettavasti myös verhoissa roikkuminen sujuu vaikka kuinka hyvin, samoin huonekasveissa kiipeily... Kotioven avaaminen on varsinainen taitolaji, äkkiä pitää löytää eteisen valokatkaisin ja saada valot päälle, jotta voi estää kuusikon hyökkäyksen rappukäytävään.

Viikot 6-7

On tällaisessa porukassa kyllä Ive-emolla töitä, vielä pitäisi pentujen mielestä imettää, sitten on vielä pesemiset ja jatkuva pentujen vahtiminen - mutta mamma näyttää vain nauttivat tehtävästään. Pennut kasvavat kovaa vauhtia ja vaikka emon nisille alkaa olla tungosta niin aina kaikki silti jotenkin mahtuvat mukaan. Pennuilla on ilmiselvästi omat suosikkipaikkansa, Cafu ja Careca ovat aina alimpana, Carlos ja Izza keskellä ja Calixte ja Charlie ylimpänä, eikä tästä järjestyksestä kovin usein poiketa.
Pentueessa Carlos ja Careca ovat joukon villeimpiä, kaksikolla on usein ihan omia projekteja meneillään joissa ei aina ehkä ole kovin paljon järkeä tai päämäärää. Muut ovat taas mielettömän kilttejä ja keskittyvät useimmiten mahdollisimman lähellä ihmisiä olemiseen, jos vaikka joku jaksaisi vähän rapsuttaa kainaloiden alta. 




Viikko 5

Viikossa on tapahtunut ihmeitä, pennut ovat oppineet täysin sisäsiisteiksi ja lautaselta syöminen sujuu jo erinomaisesti. Lelut ovat alkaneet kiinnostaa, pingispallot ovat vielä liian isoja ja nopealiikkeisiä, mutta pieniä leluhiiriä on kiva pureskella. Tasapaino ja liikkuminen parantuvat päivä päivältä ja kohta varmaankin porukka kiipeää jo verhoja pitkin...
Verrattuna Iven ensimmäiseen pentueeseen nämä kissalapset ovat ehdottomasti rauhallisempia, mutta ei kyllä yhtään vähemmän sosiaalisia. Kuten Charlie kuvassa osoittaa, ei ihmisestä yksinkertaisesti voi pysytellä muutamaa senttiä kauempana kun sinne syliin nyt vain on pakko päästä!

Viikko 4

Sottapyttykausi on alkanut - pennut ovat juuri keksineet pentukopan ympäristön, hiekkalaatikot ja lautaselta tarjoiltavan kiinteän ruoan. Yleensä kuitenkin jokaiselta tulee vahinko muutaman kerran päivässä ja kerrattuna kuudella se tekee aikamoisen määrän pikkulätäköitä. Myös vaikka tarpeet osuisivat hiekkalaatikkoon niihin sitten lopuksi istuudutaan tai kävellään suoraan tekeleen läpi ja levitellään kaikki ympäriinsä niin että lopputuloksena on yhtä siisti jälki kuin jos ei olisikaan yritetty käyttää sitä laatikkoa. Syöminen on kivaa, se aloitetaan työntämällä koko naama lautasella olevaan ruokaan ja pärskimällä sitten kaikki kavereiden päälle. Vaihtoehtoisesti voidaan myös kävellä suoraan ruokalautasen läpi, pysähtyä hetkeksi keskelle maistelemaan vähän ja jatkaa sitten pentukoppaan. Oli tyyli mikä tahansa niin ruokaa on taatusti ihan joka paikassa.
Pentujen värit ovat nyt vihdoin selvinneet eivätkä toivottavasti tuosta sen kummemmin enää muutu.

Viikko 3

Pennut ovat vielä pääasiassa pysytelleet tiukasti pentukopassa, mutta Carlos on käynyt ottamassa muutaman askeleen pesän ulkopuolisessa maailmassa ja Careca ja Charlie ovat vahtineet äärimmäisen uteliaina aivan pesän reunassa. Kiinteää ruokaa on kokeiltu aivan vähän ja ainoastaan Cafun mielestä se on ollut ihan kamalan pahaa, muut ovat maistelleet ruokaa innoissaan.
Pentujen värit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, edelleen vain Charlie näyttää olevan ei-hopea, mutta Izzan väri on vaalentunut ja anturoiden ja nenän värin perusteella pikkuneiti olisi sittenkin sinikilppari, eli hieman vaaleampi versio tavallisesti ruskeakilpparista, mutta jäämme seuraamaan miten väri kehittyy. Charlien kuviossa taas raidat vain voimistuvat ja ilmeisesti pojasta tulee sittenkin tiikerikuvioinen, ei täplikäs.


Viikko 2

Pennut ovat jatkaneet hyvää kasvuvauhtiaan ja Ive-mamma on syystä tyytyväinen. Tässä vaiheessa pennut ovat vielä tyypiltään melko samanlaisia, vaikka vanhemmat ovatkin täysin erisukuisia ja aika erilaisia ulkonäöltään. Pentueesta erottuu ensimmäisenä syntynyt Carlos (suklaahopea ticked tabby), Carlos on suurin ja kovaäänisin ja pikkumieheltä tulee välittömästi kommenttia jos jotakin tapahtuu pentukopassa. Punaisella pojalla, Carecalla, on taas aika usein suunta ja emon nisät hukassa, mutta tämä kompensoidaan mielettömällä huitomisella ja tarmokkaalla ryömimisellä ja Careca kasvaa kaikesta sähläämisestään huolimatta muiden tahdissa. Mielettömän suloisen katseen omaava Charlie (suklaatäplikäs) on taas ainakin vielä poikalauman hiljaisin ja rauhallisin.

Koska Ive viime pentujen kanssa harrasti liiankin innokkaasti yllätysmuuttoja olemme tällä kertaa karsineet kaikki mahdolliset ylimääräiset ja sopimattomat pesäpaikat pentuhuoneesta, mutta silti Ive onnistui yhtenä päivänä siirtämään pennut vaatekaappiin oven jäätyä hieman raolleen. Onneksi takaisinmuutto sujui suhteellisen sopuisasti ja ainakin toistaiseksi pentukoppa on tämän jälkeen kelvannut mammalle.

Viikko 1

Kuusi itämaista lyhytkarvaa (variantteja, kantavat pitkäkarvageeniä) syntyi 10.8. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin ja pennut kasvavat hyvää vauhtia. Molemmat tytöt ovat hopeita, samoin mahdollisesti Carlos, Cafu ja Careca (eli tikettikuvioiset pojat). Lopullisesti värit selviävät lähiviikkoina kunhan pennut hieman kasvavat ja kehittyvät.

Tytöillä on jo uudet kodit odottamassa, samoin punaisella pojalla, mutta muut pojat etsivät lähinnä lemmikkikoteja, toki näyttelyissäkin saa poikien kanssa käydä jos siihen on kiinnostusta.

Kuvasarjassa poseeraa Charlie George, suklaatäplikäs poika.
~~~

Uutiset :: Naaraat :: Urokset :: Pennut :: Kastraatit :: Tietoa :: Linkit :: Yhteystiedot :: Vieraskirja

© FIN*Noxx